Rohkeasti pelkoja päin
Vuonna 1992 päätti Ingrid Kambla-Kuosmasen inkerinsuomalainen isoäiti muuttaa Suomeen monien muiden paluumuuttajien tavoin. Ennen lähtöään hän ehdotti tyttärentyttärelleen, että tämä lähtisi mukaan matkaseuraksi. Juuri lukiosta valmistunut Ingrid oli viettämässä vapaavuotta ennen jatko-opintoihin hakeutumista ja aikataulu antoi siksi myöten lyhyelle matkalle isoäidin kanssa.
Parin päivän pituiseksi aiottu matka venähti kuitenkin hieman ja ensi vuonna tulee 30 vuotta täyteen siitä päivästä, kun Ingrid tuli Suomeen isoäitinsä kanssa.
Sitä Viroa, josta minä lähdin ei enää ole olemassa. Viro oli juuri silloin käymässä läpi suurta siirtymä- ja muutosvaihetta saatuaan takaisin itsenäisyytensä Neuvostoliiton hajoamisen myötä. Ero Helsingin ja Pärnun välillä oli valtava. Täällä kauppojen hyllyt pursusivat tavaraa ja ruokaa, kun taas siellä ei ollut oikein mitään. Mutta nykyään Viro on jo tietysti hyvin kehittynyt itsenäinen maa ja kauppojenkin hyllyt ovat täynnä.
Suomessa Ingrid hakeutui pikaruokalaan töihin ja tykästyi asiakaspalvelutyöhön.
Siellä oli hampurilaisilla sellaisia nimiä kuin Poliisi, Taksi ja Pressa. Ja jos asiakas halusi jotain spesiaalia, niin me teimme sitä hänelle.
Muutaman vuoden kuluttua Ingrid päätti hakea opiskelemaan silloiseen Ravintolakoulu Perhoon. Tutkinto siellä avasi ovet moneen paikkaan ja Ingrid löysikin itselleen sopivan työn salin puolelta.
Tein töitä erilaisissa ruokaravintoloissa ja kasvatin ammattitaitoani. Työskentelin välillä myös edustustilaisuuksissa tarjoilemassa valtionpäämiehille. Olihan se fyysisesti hyvin raskasta, mutta pidän asiakaspalvelutyöstä ja viihdyin salin puolella hyvin.
Työskenneltyään ravitola-alalla kymmenen vuotta, jäi Ingrid äitiyslomalle, jonka aikana hän alkoi pohtia ammatinvaihtoa. Parturikampaajan ammatti kiinnosti jonkin verran, mutta samalla se pelotti kovasti.
Olen vähän sellainen ihminen, että teen juuri sen mitä eniten pelkään. Ajattelin, että en ikinä uskaltaisi leikata ihmisten hiuksia, niin sitten oli tietysti ehdottomasti mentävä kokeilemaan sitä.
Kun äitiysloma päättyi, Ingrid hakeutui parturikampaajan aikuiskoulutuksen ja alkoi harjoittelujakson jälkeen tehdä työtä toiminimellä ja sillä tiellä hän pysyi kaksitoista vuotta.
Pidin työstäni ja erityisesti asiakkaistani. Mutta päivät olivat hyvin pitkiä ja usein oli tehtävä töitä viikonloppuisinkin. Minulla ei ollut paljon aikaa tyttärelleni. Lisäksi ihoni alkoi reagoimaan voimakkaasti kampaamossa käytettäviin kemikaaleihin ja siksi aloin harkita alanvaihtoa.
Parturikampaajana työskennellessään Ingrid käytti apunaan kirjanpidon ammattilaista talousasioissa. Kiinnostus talousasioihin kasvoi pikkuhiljaa ja Ingrid huomasi haluavansa oppia itse ymmärtämään ammatin salat.
Parturikampaajana työskennellessäni käytin kirjanpitäjää, koska se maailma oli minulle niin vieras. Mutta sitten aloin kaivata enemmän tietoa siitä ja halusin ymmärtää, että mikä tämä juttu oikein on? Toisaalta kirjanpitäjän työ pelotti kovasti ja ajattelin, että sitä nyt en ainakaan uskaltaisi tehdä.
Niinpä Ingrid päätti lähteä tekemään juuri sitä ja siirtyi opiskelemaan merkonomin eli liiketalouden perustutkintoa. Koulussa piti valita eri suuntautumisvaihtoehtojen välillä ja Ingrid kokosi itselleen mieluisan valikoiman palkanmaksun, kirjapidon ja reskontranhoidon kursseja.
Opintojen päätteeksi piti suorittaa työharjoittelu valitsemallaan alalla. Etsiessään alan yrityksiä, osui Ingrid Premium Groupin sivuille ja luki kuvauksen laki- ja talousalan yrityksen toiminnasta ja palveluista.
Premium oli muuten sopiva yritys, mutta vaikutti samalla niin hienolta paikalta, että ajattelin, että tänne en missään nimessä uskalla hakea.
Kahden kuukauden kuluttua hän sai kuitenkin kerättyä tarpeeksi rohkeutta ja lähetti hakemuksensa matkaan. Joulukuussa 2019 Ingrid Kambla-Kuosmanen aloitti työharjoittelun Premiumin taloushallinnon tiimissä.
Alun perin oli tarkoitus, että puolen vuoden harjoittelusta ensimmäinen puolisko olisi palkanlaskentaa ja toinen puolisko kirjanpitoa. Mutta kun koitti aika siirtyä kirjanpidon puolelle, alkoi koronan aikakausi ja kaikki suunnitelmat oli tehtävä uusiksi, koska vierityöskentely ei enää ollut mahdollista. Ingrid pyysi siksi, että työharjoittelua pidennettäisiin, jotta hän ehtisi paneutua kirjanpitoonkin. Mutta työharjoittelun päätyttyä ei hyvästä työntekijästä haluttu luopua ja niin Ingrid löysi itselleen kolmannen ja omien sanojensa mukaan viimeisen uran.
Premiumilla on todella hyvä työyhteisö ja kannustava työilmapiiri, olen viihtynyt tosi hyvin. Olen itsekin sosiaalinen ihminen ja nautin mukavien työkavereiden seurasta.
Kun lopulta tuli aika tehdä itsenäisesti ensimmäinen tilinpäätös, pelotti Ingridiä taas hirveästi, mutta pian työ olikin jo valmis ja innostus päästä tekemään seuraavaa oli suuri.
Saan paljon voimaa tyttärestäni. Haluan onnistua elämässäni, että voisin tarjota hänelle kaikkea hyvää. Samalla haluan myös voida näyttää vanhemmilleni pärjääväni hyvin, jotta heidän ei tarvitse murehtia minusta.
Epäilemättä tytär saa myös voimaa ja hienon esikuvan äidistään, joka näyttää kuinka mennään rohkeasti pelkoja kohti ja selätetään ne.
Mitä kohdetta tai nähtävyyttä suosittelisit Viroon matkaaville?
Pärnussa on donitsibaari nimeltä Sõõrikubaar, joka on erittäin suosittu. Siellä käyvät kaikki paikallisetkin ja muut lomalaiset. Siellä on edelleen vähän sellainen neuvostohenkinen sisustus ja saa sieltä leivoksiakin, mutta donitsien takia sinne mennään. Ne ovat vähän samanlaisia kuin mitä Suomessa syödään vappuna, mutta kuitenkin erilaisia, mielestäni ne ovat ainakin rasvaisempia. En oikein tiedä missä niiden salaisuus piilee, mutta herkullisia ne ovat.
