Sellisti kirjanpitäjänä
Oulun kasvatti Eeva-Maria Seppäläinen löysi ensimmäisen unelma-ammattinsa 3-vuotiaana nähdessään viulunsoittoa televisiossa. Seppäläinen ilmoitti saman tien äidilleen haluavansa viulistiksi. Musiikkiopiston ovet aukesivat kuitenkin vasta 8-vuotiaana, kun hän vaihtoi soittimensa hieman jykevämpään selloon. Vuotta myöhemmin Seppäläinen aloitti lisäksi opiskelut koulun musiikkiluokalla, haaveenaan sellistin ammatti. Lukion jälkeen musiikkiopinnot jatkuivat Oulun konservatoriossa. Muusikon ammatti voi olla epävarma tulonlähde ja siksi opettajan paperit tuntuivat hyvältä varasuunnitelmalta.
Soitonopettajan linjalla saa yhtä paljon soittotunteja kuin muusikkolinjalla ja samalla myös opettajan pätevyyden
Lopulta sellonsoitonopettajan työ ei kuitenkaan tuntunut omalta, vaikka soittamisesta Seppäläinen nautti edelleen. Niinpä hän pakkasi tavaransa ja matkusti junalla Helsinkiin, jossa odottivat musiikkitieteen opinnot Helsingin yliopistossa.
Nautin opiskelusta ja viihdyin Helsingissä. Silloin oli vielä sellaista akateemista vapauttakin, ei kukaan painostanut.
Opintojaan Seppäläinen rahoitti työskentelemällä Finnkinolla lipunvarauksessa, jota siihen aikaan vielä hoidettiin puhelimitse. Vuonna 2003 siirtyi hän töihin Suomen Laulajain ja Soittajain Liittoon, Sulasoliin. Siellä hän työskenteli kuoronuottimyymälässä monta vuotta. Sulasolin erikoisliitossa Seppäläinen ehti toimia monessa tehtävässä mm. projektikoordinaattorina ja toiminnanjohtajana.
Harrastemusiikkijärjestöt järjestävät paljon tapahtumia. Esimerkiksi nuorten kuoroliitto järjestää paljon isoja tapahtumia. Siinä piti tehdä kaikenlaista, värvätä kouluttajia, hankkia kontakteja ja laatia aikatauluja sadoille lapsille.
Pikkuhiljaa alkoivat kuvaan tulla myös taloushallinnon työt. Seppäläinen alkoi hoitaa eri liittojen kirjanpitoa ja palkanlaskentaa.
Sekakuoroliitossa, jossa tein kaikkea mahdollista, kiinnostuin näistä taloushommista. Sulasolissa oli henkilö, joka opetti minulle taloushallinnon alan töitä, kirjanpitoa ja palkanlaskentaa. Lisäksi aloitin vielä työn ohella merkonomin opinnot, jotka suoritin vuodessa, koska minulla oli jo paljon kokemusta kirjanpidosta sekä muita opintoja takana.
Valmistumisensa jälkeen Seppäläinen kävi työhaastattelussa Premiumilla ja sai paikan säätiöpuolen kirjanpitotiimistä.
Koska säätiöt ovat osa samaa yleishyödyllistä maailmaa kuin musiikkiliitot, niin aiemmasta työkokemuksesta järjestömaailmassa on ollut paljon etua. Ei musiikkijärjestöillä tietysti ole arvopaperisalkkuja, mutta muu on tuttua.
Seppäläinen on viihtynyt uudessa ammatissaan ja Premiumilla paremmin kuin hyvin.
Ehdottomasti paras työpaikka, missä olen koskaan ollut. Säätiötiimissämme on huipputyyppejä ja apua saa aina. Monilla on useiden kymmenien vuosien kokemus asiasta kuin asiasta. Ei ole paljon sellaista, mitä heille ei olisi tullut vastaan.
Sellonsoitto on kuitenkin edelleen tärkeä osa Seppäläisen elämää. Hän on soittanut Kamariorkesteri Refugium musicumissa sen perustamisesta asti. Vuonna 2018 hän oli myös perustamassa Karu-kvartettia, joka on tähän mennessä ehtinyt esiintyä mm. Brinkhall soi -festivaaleilla, Oodi kirjastossa ja häissäkin.
Häissä soitetaan kappaleita tietysti toiveiden mukaan, joka tarkoittaa usein sovituksia romanttisista poppibiiseistä.
Tekevälle ihmiselle mahtuu matkaan monta mutkaa ja yllätystä. Vuonna 2007 Seppäläinen kävi Uudessa-Seelannissa ja kokeili elämänsä ensimmäisen kerran melontaa.
Melonta kolahti aivan täysillä siellä muutaman tunnin melontareissulla. Kun tulin takaisin Suomeen ilmoittauduin heti ensimmäiselle melontakurssille, jolle vain mahduin. Olin alussa aivan surkea ja meloin muiden jäljessä, mutta ohjaaja oli todella kannustava. Siitä huolimatta olin aivan innoissani ja melonta on siitä asti ollut iso osa elämääni. Toimin nykyään myös melontaohjaaja ja pidän melontakursseja. Jos haluaa päästä melontaseuran jäseneksi, on käytävä melontakurssi. Haaveissa olisi vielä päästä Kanadaan, jäätikölle melomaan.
Yksi iso haave olisi vielä, oma koira. Mutta reissaavaa elämäntyyliä on vaikea saada sopimaan yhteen koiran kanssa.
Luulen, että koira pitää opettaa kanoottikoiraksi, niin voi pieniä reissuja tehdä yhdessä.
