Tasinkoetuoikeus esimerkkinä jäämistösuunnittelusta perunkirjoituksessa ja osituksessa
Perunkirjoituksessa joudutaan tekemään monia valintoja, joilla on verotuksellista merkitystä. Yksi niistä on kysymys tasinkoetuoikeuteen vetoamisesta.
Avioliiton päättyessä toisen puolison kuolemaan tai avioeroon toimitetaan puolisoiden välillä omaisuuden ositus, mikäli puolisoilla oli avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Osituksessa molempien puolisoiden avio-oikeuden alainen netto-omaisuus lasketaan yhteen ja kumpikin puoliso saa arvomääräisesti puolet tästä. Jotta tähän lopputulokseen päästään, varakkaampi puoliso luovuttaa toiselle puolisolle omaisuuttaan ns. tasinkona niin paljon, että kummankin netto-omaisuus on yhtä suuri. Jos avioliitto on päättynyt kuolemaan, kuolinpesän puoliosuus jaetaan osituksen jälkeen perillisten kesken. Puolisoaan vähävaraisempi leski ei maksa kuolinpesältä saamastaan tasingosta veroa.
Puolittamisperiaatteesta on kuitenkin olemassa poikkeus. Jos leski onkin varakkaampi kuin ensin kuollut puoliso, ei leskellä ole velvollisuutta luovuttaa omaisuuttaan tasinkona kuolinpesälle ja sitä kautta ensin kuolleen perillisille. Jos leski vetoaa tähän oikeuteensa, ositus toimitetaan siten, että leski ja kuolinpesä pitävät kumpikin oman omaisuutensa eikä varallisuuseroja tasoiteta tasingolla. Tällöin pelkästään kuolinpesän oma omaisuus jaetaan perillisten kesken. Tätä lesken oikeutta olla luovuttamatta tasinkoa kuolinpesälle kutsutaan tasinkoetuoikeudeksi tai tasinkoprivilegiksi.
Tasinkoetuoikeus toimeenpannaan, kun ositus toimitetaan. Usein ositus toimitetaan vasta lesken kuoleman jälkeen. Lesken perilliset eivät kuitenkaan voi vedota tasinkoetuoikeuteen enää lesken kuoltua toimitettavassa osituksessa, koska kyseessä on lesken henkilökohtainen oikeus. Jos puolisoilla on osaksikin eri perilliset, puolisoaan varakkaamman lesken kannattaa huolehtia osituksen toimittamisesta eläessään, jotta hänen omaisuuttaan ei päädy esimerkiksi puolison aiemmasta liitosta syntyneille lapsille.
Tasinkoetuoikeusoikeutta voidaan käyttää myös verosuunnittelun välineenä. Kun päätetään, vedotaanko tasinkoetuoikeuteen ja toimitetaanko ositus lesken eläessä, päätetään samalla, missä vaiheessa, minkä suuruisissa osissa ja jopa monessako osassa omaisuus päätyy perintöverotuksen kohteeksi. Oikeilla valinnoilla saatetaan saada omaisuus perintöverotuksen piiriin ennen kuin sen arvo ehtii nousta ja pystyä useammallakin tavalla hyödyntämään progressiivisen perintöveroasteikon alempia portaita. Päätös on käytännössä tehtävä viimeistään ensin kuolleen puolison perunkirjoituksessa.
Korkein oikeus on vastikään linjannut, että tasinkoetuoikeuteen on mahdollista vedota myös silloin, kun puolisot ovat eronneet, mutta ositusta ei ole vielä saatettu loppuun toisen puolison kuollessa. Tämä linjaus saattaa johtaa siihen, että tasinkoa ei osituksessa tulekaan maksettavaksi, jos esimerkiksi sovinnollisesti eronneet puolisot lykkäävät ositusta tai jos riitainen ositusprosessi itsessään vie useita vuosia.
Perunkirjoitukseen ja ositukseen liittyy sudenkuoppia, mutta myös pitkäkatseisen jäämistösuunnittelun mahdollisuuksia, joilla on suuri merkitys omaisuuden jakamisen ja verotuksen kannalta. Perunkirjoituksessa tehtyjä virheitä on usein vaikeaa tai mahdotonta korjata jälkikäteen. Premiumin asiantuntijat auttavat perunkirjoitukseen ja ositukseen liittyvissä kysymyksissä vuosien kokemuksella.
