Vuosilomalain erityistilanteita – osa II
Aloitimme kolmiosaisen kirjoitussarjamme käsittelemällä osassa I loman antamiseen ja työkyvyttömyyteen liittyviä erityiskysymyksiä. Löydät sen täältä. Tällä kertaa käsittelemme vuosilomaa täydentäviä lisäpäiviä sekä säästövapaita.
Lisäpäivät vuosiloman täydennykseksi
Joskus käy niin, että sairastaminen tai lääkinnällinen kuntoutus viekin työntekijältä työpäiviä niin paljon, että ansaintakauden lomapäivien kertymä jää alle 24 lomapäivän. Tällöin työntekijällä on oikeus vuosilomaa täydentäviin lisäpäiviin. Työkyvyttömyysajalta voi ansaita vuosilomaa enintään 75 kalenteripäivän ajalta, eli käytännössä kolmelta kuukaudelta. Jos työntekijän sairaus tai lääkinnällinen kuntoutus kestää vielä tätäkin kauemmin, voi hän olla oikeutettu lisävapaapäiviin.
Esimerkiksi, työntekijä ollessa sairaslomalla 1.4.-31.7 ja uudelleen 1.9.–31.1. hänelle kertyy edellä mainitun mukaisesti lomapäiviä huhti-kesäkuulta 7,5 päivää. Työkyvyttömyysajan lomanansaintakiintiö on siten täynnä ja seuraavan sairasloman ajalta ei lomapäiviä enää kerry. Normaalin työnteon perusteella hänelle kertyy lomapäivät elokuulta, helmikuulta ja maaliskuulta, yhteensä 7,5 päivää.
Kun kokonaisuutena työntekijän lomapäivien määrä kyseessä olevalta ansaintakaudelta jää alle 24 vuosilomapäivän (7,5+7,5=15), hän on oikeutettu (24–15) 9 lisävapaapäivään. Lisävapaapäivät käytetään kesälomakauden aikana, jollei ole sovittu muuta. Mikäli työntekijän työsuhde päättyy kesken lomanansaintavuoden, suhteutetaan lisävapaapäivien laskenta kokonaiseen lomanansaintavuoteen.
Oikeus lisävapaapäiviin päättyy, kun yhdenjaksoinen poissaolo on kestänyt 12 kuukautta. Jos yhdenjaksoisuus keskeytyy siten, että työntekijän työskennellessä kuukauden aikana lomanansaintaan oikeuttavan määrän (14 päivää tai 35 tuntia), alkaa yhdenjaksoisuuden laskenta alusta. Mikäli työskentelyaika jää alle mainittujen määrien, sillä ei ole vaikutusta yhdenjaksoisuuteen. Yhdenjaksoisuutta ei myöskään katkaise esimerkiksi vuosiloma tai sairausloman kanssa päällekkäinen perhevapaa.
Lisävapaapäivien ajalta ei makseta lomapalkkaa tai lomarahaa, vaan keskimääräistä palkkaa vastaava korvaus. Poikkeuksen tähän voivat tuoda jotkin työehtosopimukset. Korvauksen perusteena on työntekijän palkka hänen jäädessään lisävapaapäiville. Korvauksessa huomioidaan kiinteät lisät, kuten esimieslisä, mutta ei esimerkiksi ilta- tai viikonloppulisiä tai ylitöitä. Lisäksi korvaus on sairausvakuutusmaksun alaista, mutta ei työeläke-, työttömyysvakuutus- tai työtapaturmamaksun alainen.
Säästövapaat
Työntekijällä on oikeus säästää lomiaan 24 päivää ylittävältä osalta, mikäli siitä ei aiheudu vakavaa haittaa työnantajalle. Työntekijän ja työnantajan välisellä sopimuksella voidaan säästää myös toinen viikko lomia, eli 18 päivää ylittävä osuus. Lomien säästämisestä voidaan neuvotella lomatoiveiden yhteydessä, mutta kieltäytymistä lomien säästämisestä ei tarvitse perustella. Säästövapaiden ajankohdasta voidaan niin ikään sopia, mutta työnantaja ei voi määrätä milloin tai miten työntekijä saa pitää säästövapaansa. Säästövapaat voi pitää aikaisintaan säästämistä seuraavana lomavuonna, mutta takarajaa ei ole. Työntekijän on kuitenkin ilmoitettava säästövapaan pitämisestä viimeistään neljä kuukautta ennen vapaan alkamista.
Säästövapaa voi siirtyä työkyvyttömyyden vuoksi samoin kuin vuosilomakin. Omavastuuajan tarkistamisessa on kuitenkin muistettava, että omavastuuaika katsotaan siltä vuodelta, miltä lomapäivät on säästetty. Mikäli omavastuuaika on jo käytetty, sillä on vaikutusta, mikäli sattuu sairastumaan säästövapaiden pitämisen aikana. Työsuhteen päättyessä säästövapaat maksetaan normaalisti lomakorvauksena.
Kirjoitussarjamme viimeisessä osassa käsittelemme palkan ja työajan muutosten vaikutuksia vuosilomaan. Vuosilomalain erityistilanteita – osa III julkaisemme toukokuun uutiskirjeemme yhteydessä.
